Kansipalkit

Kannen tukirakenteet olivat aika lahot ja purettiin pois heti aluksi. Paikalleen jäi oikeastaan vain kansipalkkeja kannatteleva leeholtti eli balkvägare. Sekin oli aika halkeillut ja porattu täyteen reikiä rikin kiinnityksiä varten. 

Puristimia pitää olla riittävästi.

Kansikaarien päihin nakerrettiin tällaiset sinkkaukset.

Kaaren sovitus paikalleen.

Valmis tukirakenne. Tähän päälle laitetaan 9 mm vanerista kansi, joka vielä päällystetään lasikuidulla ja epoksilla.

Rimoittaminen

Koska kylkilaudoitus oli ravistunut, alkoi päivä paistaa lautojen välistä. Mahonki on puulajina sellainen, ettei se vettyessään paljoa turpoa. Niinpä raot paikattiin ajamalla sirkkelillä ura lautojen väliin ja liimaamalla epoksilla vastaava mahonkilista täytteeksi. Tarkoitus on myös pienentää lautojen elämistä: kun laudat pääsevät liikkumaan joutuvat kaaret suhteettoman rasituksen kohteeksi. Nyt kylkilaudoituksen pitäisi olla tiivis, ja kun puu vielä turpoaa hiukan on rakenne entistä jämäkämpi.

Sahaamiseen löytyi Honkkarista kätevä pienoispyöräsaha. Tähän laitettiin kaksi ohutta terää rinnakkain ja saatiin juuri sopiva ura aikaiseksi.

Uran kohdistamiseen käytettiin ohjausrimaa, joka saatiin paikalleen käyttämällä lautojen rakoon napautettuja mittapalikoita.

Aikamoista pöllyttämistä, hengityssuojain ja suojalasit ovat tarpeen.

Valmista rimoitusta vähän kauempaa.

Ja vähän lähempää.

Istuinlaatikon kehys

Istuinlaatikon kehys päätettiin tehdä vanhan istuinlaatikon osista, ainakin osittain. Lähinnä saatiin valmiina kauniisti kaartuvat tukirakenteet irroitettua, eikä niitä varten tarvinnut miettiä uusia tekniikoita. Aika erikoiselta touhu tässä kohtaa näyttää, mutta lopputulos on ihan mukavan näköinen.

Päätyihin tehtiin polviot tukemaan liitosta.

Uutta ja vanhaa tavaraa sulassa sovussa.

Istuinlaatikon pisaralista tehtiin kahdesta vanerisuikaleesta laminoimalla. Tätä varten rakennettiin jigi, jonka ympärillä vanerit liimattiin. Tekniikka lainattiin Kisenin porukoilta http://fin15kisen.blogspot.co.uk/.

Joku mystinen mitoitusvirhe tuli kuitenkin tehtyä. Tästä selvitään sievällä viistoliitoksella.

Uusi perälauta

Perälautaa varten löytyi komeaa mahonkilankkua Puukeskukselta. Taitava puuseppä olisi varmaan tehnyt perälaudan suoraan yhdestä kappaleesta, mutta tällä kertaa sahattiin lautoja joista aihio liimattiin kasaan. Liimana käytettiin Purocol-polyuretaaniliimaa. 

 Varsin yhtenäistä pintaa saatiin myös laudoista.

Perän tukikehikko tehtiin saarnista.

Istutustoimenpiteitä, osa 1

Istutustoimenpiteitä, osa 2

Kylkilaudat olivat aika heikossa kunnossa loppupäästään. Nämä kuitenkin saadaan korjattua paikallisesti.

Perälauta sisältäpäin.

Korjattu rakenne tulee tekemään perästä paljon jämäkämmän. Tähän rakennetaan vielä uudet kansikaaret.

Kaarien korjaus

Kaarista noin joka kolmas oli jostain kohtaa rikki. Erityisesti viisvitosen syvään pilssiin ulottuneet kaaret, jotka ovat jatkuvasti olleet märkiä olivat lahonneet pahasti. Osa kaarista oli murtunut luultavasti jo asennusvaiheessa ja murtumakohdasta oli laho alkanut tehdä tuhojaan.

Pohdittavaa aiheuttti erityisesti tiukat mutkat rungossa. Saarnikaarta on aika vaikea saada taipumaan kauniisti pitkin kylkeä, vaikka niitä oli liotettu ja pasutettu. (Pasu, eli höyrytysputki rakennettiin ilmastointiputkesn pätkästä, johon pyöräytettiin lämpöeristettä ja asennettiin tapettihöyrytin tuottamaan lämpöä ja höyryä.)

Muutama kaari tehtiin siten, että kaarta halkaistiin pahimman mutkan matkalta. Muuten teimme korjauksen viistoliitoksella jatkamalla suoraan. Kokonaisia kaaria ei vaihdettu, vaan ainoastaan vaurioitunut osa. Kaaret kiinnitettiin niittaamalla ja ruuveilla. Niittejä käytettiin erityisesti liitoksen kohdalla, sillä viistetyssä kaaressa ei ruuvit olisi pitäneet.

Viisteet työstettiin nauhahiomakoneella. Tavoitteena oli saada ainakin viisi niittiä viisteen matkalle.

Höyrytetty kaariaihio kopautetaan paikalleen emäpuussa olevaan koloon. Sitten kaari poljetaan paikalleen. Tiimityötä: yksi vääntää kaarta ja toinen on ulkopuolella ruuvaamassa tai avustamassa niittauksessa.

Pari valmista kaarta.

Aika siisti jatkos. Tähän vielä muutama niitti.

Aina ei mene hommat putkeen: puu on yllätyksellinen materiaali ja hukkaprosentti välillä turhauttavan korkea.

Tiukimpien mutkien kohdalla käytettiin tällaista apulaitetta, jolla saatiin kaarta mutkalle ennen sen asettamista paikalleen.

Kaaritusta oli korjattu ennenkin. Vanhat, siististi tehdyt sisarkaaret jätettiin paikalleen.

Emäpuun kolo, johon kaari uppoaa alapäästään.

Purkuhommia

Veneestä oli jo ehditty poistaa siihen jossain vaiheessa lisätty ruffi. Niinpä ensimmäiseksi käytiin kannen kimppuun.

Purjekankaan alta löytyi kohtuullisen siisti mäntyrimakansi. Koko kansi oli kuitenkin niin hutera ja vesi oli tuhonnut kansipalkkeja sen verran paljon, että ainoa vaihtoehto oli purkaa vanha kansi pois kokonaan.

Aika hurjan näköistä.. Mutta pahoja pommeja tai lahopesäkkeitä ei täältäkään löytynyt.

Ja sehän kävi näppärästi. Vanha kansi oli jo tiensä päässä, ja vene on luultavasti ollut liian hutera kun jäykistävästä rakenteesta puuttui tärkeä osa. Tilalle tulee tavanomainen vaneri-epoksimattoratkaisu. Skandäkkilautoja ei vielä irroitettu tässä vaiheessa. Samoin kansipalkit jäivät paikalleen pitämään veneen muodon stabiilina.

 Perälauta ei ollut alkuperäinen sekään. Myös kylkilaudoituksen loppupää oli sekä ohut että pehmeä, joten täältäkin päästä oli syytä avata paikkoja.

Lisäksi otettiin pari alinta lautaa pilssistä pois, jotta päästiin emäpuuhun käsiksi

Aava saapuu telakalle kesäkuussa 2013

"Täähä on ihan ehjä! Tän ku lakkaa niin on hieno vene!" totesi autonkuljettaja. Ei hän nyt ihan väärässä ollut, mutta ei aivan pelkällä lakkaamisella selvitty.