maanantai 6. kesäkuuta 2016

Viimein vesille!

16. heinäkuuta 2015 oltiin sitten niin pitkällä, että oli aika tilata nosturiauto ja viedä vene omaan elementtiinsä. Varsin juhlallinen hetki reilun kahden vuoden kunnostusprojektin jälkeen. Hanke oli aloitettu tutustumalla veneeseen Loviisassa helmikuussa 2013.


Vene suostui kellumaan pumppujen avustuksella saman tien, eikä kannatteluapua tarvittu. Yksi tehokas uppopumppu oli kyllä tarpeen. Myöhemmin asennettiin akkukäyttöinen pilssipumppu.




Vanhat ruotsalaiset purjeet saivat kelvata aluksi, näillä päästiin ainakin eteenpäin.



Neitsytpurjehdus tehtiinkin samantien Ristiinasta Etelä-Saimaalta Savonlinnan kautta Varkauteen. Sää suosi hetkittäin ja purjeet veivät eteenpäin. Pahempia vuotoja ei esiintynyt.
Matkalla sattuneesta ukkosmyräkästä ja siihen liittyneestä seikkailusta kerrotaan oma tarina aikanaan..

Pintakäsittelystä

Veneen puhdistaminen puulle oli melkoinen homma. Suunnittelija on päättänyt, että vene tulee rakentaa mahdollisimman kevyeksi, joten myös lakan ja maalin poistaminen piti tehdä hellävaroen jotta kylkien materiaalivahvuus ei ohenisi entisestään.

Varsinkin vedenalaisissa osissa näkyi monta sukupolvea erilaisia pohjamaaliratkaisuja. Veden yläpuolisiin kylkiin oli vedetty varmaankin petsiä, joka oli jäänyt kerrokseksi mahongin pinnalle. Tämä oli luultavasti aiheuttanut sen, että vanha lakkaus oli irronnut puusta ja lähti varsin helposti irti. Petsikerros taas piti kaapia käsipelillä pois kyljistä.




Puhtaaksi kaavittua pintaa olisi voinut hioa vaikka kuinka kauan, mutta huoli laudoituksen ohenemisesta aiheutti sen, että aivan kaikkea vaalentunutta puuta ei poistettu. Tämä taas aiheutti tiettyä kirjavuutta lopullisessa pinnassa.

Ero kyllästetyn ja kyllästämättömän puun välillä on joka tapauksessa melkoinen. Mahongin kyllästämiseen käytettiin itse sekoitettua pellavaöljy-mäntytärpätti-sinkkinaftenaattiseosta.

 Sutiminen alkaa olla loppusuoralla



Ensimmäiset lakkapinnat on saatu vedettyä ja näyttää jo aika hyvältä. Lakkana käytettiin Spinnakerin perusvihreää öljylakkaa, joka on osoittautunut aikaisemmissa projekteissa luotettavaksi ja edulliseksi. Vesilinjan alapuolelle laitettiin primerointi ja siniseksi sävytetty vanhanajan venemaali. Pilssi pidettiin auki viimeiseen saakka. Sillä kun on ollut tapana imeä sisäänsä irtaimia työkaluja.

Kansivanerin asennus


Alkuperäisessä konstruktiossa kantena oli mäntyrimat, joiden päälle oli vedetty ilmeisesti vernissattu purjekangas. Tämän tilalle päätettiin asentaa vanerikansi, joka päällystettiin lasikuitumatolla.

Kansivanerien sovittelemisessa paikalleen oli oma hommansa: vanerin liitoskohta piti saada osumaan kansipalkin keskelle ja reuna istumaan hyvin ylimpään kylkilautaan.

Kun vaneri lopulta ruuvattiin/liimattiin laitoihin ja leeholttiin kiinni, saatiin paljon jäykempi rakenne aikaiseksi kuin mitä vanha oli. Painoakaan ei paljoa tullut lisää.


Muutaman ruuvin joutui tässäkin ruuvaamaan. Lopputulos on kuitenkin yllättävän jämäkkä.

Kansi laminoitiin epoksilla ja lasikuiturovingilla. Seuraavaksi kiinnitettiin istuinlaatikon pisaralauta. Partaaseen asennettiin vielä mahonkilistat sulkemaan liitoskohta ja tarjoamaan vähän tarttumakohtaa purjehtijoille.
Kansi maalattuna valkoiseksi. Tähän käytettiin 2-komponenttimaalia, johon lisättiin karhennushelmiä poistamaan liukkautta.